Tervetuloa kennel Feuerblickin kotisivuille

Olen Anne Hakala, asun Saukkolassa, 60 km Helsingistä Turkuun päin, perheeseeni kuuluu myös aviomieheni Seppo ja 12-vuotias tytär Karoliina jotka ovat vahvasti koiraharrastuksessa mukana.

Olen Suomen Kennelliiton pätevöimä tunnistusmerkitsijä ( mikrosiru )sekä Kennelneuvoja, toimin Uudenmaan Kennelpiirin alueella.

Olen

jäsen, viimemainitussa olen myös hallituksen jäsen.

Ensimmäinen saksanpaimenkoira tuli taloon 80- luvun alussa, varsinaisen kasvatustyöni aloitin - 86, pentuja on mennyt niin koti-, harrastus- kuin virkakäyttöön rajavartiolaitokselle, puolustusvoimille,poliiseille sekä vartijoille. Olen itse kilpaillut koirillani viestillä , jäljellä sekä suojelussa. Kasvatustyössäni olen aina pitänyt tärkeänä kasvattaa terveitä, hyväluontoisia, vahvaviettisiä sekä ennen kaikkea hyvän hermorakenteen omaavia koiria tietenkään unohtamatta rotumääritelmän mukaista rakennetta. Pennut ovat aina kasvaneet kotioloissa ja pidänkin sitä tärkeänä että pennuista asti koirat oppivat elämään , olipa sitten koti-, harrastus- tai työkoira, perheen parissa ja näin ollen suhtautuvat positiivisesti myös lapsiin ja normaalin elämänmenoon.

2000 - luvun alussa tutustuin hurmaavaan rotuun , EURASIERIIN ja niinpä 2002 kotiimme tuli ensimmäinen eurasier- narttu Northernpride Sugar'n Spice " Siiri "joka valloitti olemuksellaan ja upealla luonteellaan vannoutuneen käyttökoirakasvattajan, Siirin kasvattaja on Anna -Maija Kaihari / kennel Northernpride. Toinen narttumme Balder- Balder Ragna Bifrost  " Helmi " tuli Ruotsista , kasvattajana on Anna-Karin Lundberg / kennel Balder-Balder. Kesällä 2006 lensi hurmuripoika Brasko Tomimopa Tsekeistä Suomeen " Paten " kasvattaja on Miluse Juzova / kennel Tomimopa.

TERRORISTIHYÖKKÄYS PIETARISTA KESÄLLÄ 2006

Jos joku olisi sanonut vuosituhannen vaihteessa että muutaman vuoden kuluttua minulla olisi mopsi niin olisin varmasti siihen vain hymähtänyt ivallisesti. Mielestäni mopsit olivat laiskoja, korisevia lyttynokkaisia lihatiinuja joita kukaan täysjärkinen ei voinut kotiinsa huolia. Pikkuhiljaa huomasin yhä useammin työssänikin katsahtavan tuohon rotuun enenevällä mielenkiinnolla kunnes sitten päätin hankkia sellaisen itselleni. Varsinaisen terroristihyökkäyksen koimme kun kesäyönä 2006 pietarista saapui mopsityttö Olivia iz Doma Simby . Olin "unohtanut" kertoa miehelleni tästä uudesta tulokkaasta ja ilme oli näkemisen arvoinen kun hän seuraavana aamuna näki mopsipennun kylpyhuoneen lattialla. Kahden päivän kuluttua mieheni tokaisi että kaipa tuohon ulkonäköön tottuu ja hyvin on tottunut. Olivia on ollut varsinainen myytinmurtaja, ensimmäisenä tajusin että mopsit eivät ole laiskoja. On aivan uskomatonta millaisella tempolla ja kestävyydellä mopsityttömme viilettää sisällä huoneesta toiseen ja ulkona ei varmasti jää isompien koirien jalkoihin tai jälkeen vaudissa. Samoin on ollut uskomatonta, myös muiden koiriemme mielestä, kuinka hävyttömän röyhkeä kiusanhenki voi noin pieni otus olla jaksaessaan tuntitolkulla näykkiä ja jahdata muita koiria. Ketteryys ei ole ensimmäinen asia mikä tulisi mopsista mieleen, kuitenkin on uskomatonta kuinka sulavasti se hyppelee korkeitakin esteitä ja suorittaa lähes akrobaattisia liikkeitä liikkuessaan. Mopsi ei ole myöskään hyllyvä lihatiinu, ei ainakaan tämä meidän, se on pelkkää tiukkaa lihasta johon toki varmasti vaikuttaa paljon se että se juoksee huomattavia määriä päivässä isompien koirien kanssa. Taistelutahtoa tuolla pienellä "pirulaisella " on enemmän kuin yhdelläkään tuntemallani saksanpaimenkoiralla, onneksi se on niin pieni nimittäin uskomattomalla raivolla se tapporavistaa ja suolistaa kestävimmätkin lelut, tyynyt, vaatteet ...lähes kaiken mitä se saa hampaisiinsa. Sekunnissa se myös syttyy jos jotain tapahtuu ja kaikkea pelkäämättömästi se syöksyy kohti selvittämään egoltaan norsun kokoisena mistä milloinkin on kyse. Kerrassaan mainio koira !